Näytteenoton luokittelu vastaamaan voimassa olevaa standardia
SGY julkaisi Kairausoppaan III: Maanäytteiden ottaminen geoteknillisiä tutkimuksia varten vuonna 1972, ja neljäs painos julkaistiin vuonna 1984. Vanhassa oppaassa maanäytteenotto oli jaettu kahteen pääluokkaan, häiriintynyt ja häiriintymätön näytteenotto. Lisäksi opas kuvaili kolmannen luokan, ns. epätäydelliset näytteet.
Standardi SFS-EN ISO 22475-1:2021:en Geotechnical investigation and testing. Sampling methods and groundwater measurements. Part 1: Technical principles for the sampling of soil, rock and groundwater on vahvistettu suomalaiseksi standardiksi 29.10.2021, ja sen myötä vanhan oppaan luokittelun tilalle on otettu käyttöön viisiportainen järjestelmä (näytteenottokategoriat A/B/C/D/E). Näytteenottokategoriat voidaan tiivistäen kuvata seuraavasti:
- A, jos määritetään painuma- tai lujuusominaisuuksia (ödometri- ja kolmiaksiaalikokeet)
- B, jos määritetään tilavuuspaino, huokoisuus tai vedenläpäisevyys
- C, jos määritetään vesipitoisuus
- D, jos tutkitaan rakeisuus ja humus
- E, jos karkea tieto maalajista riittää
Näytteenottokategoriassa A voidaan siis saavuttaa korkein maanäytteen laatuluokka 1, kun taas esimerkiksi kategorian E näytteenotossa voidaan saada vain alimman laatuluokan (5) näytteitä. Alla olevassa taulukossa on kuvattu uuden viisiportaisen luokittelun vastaavuus suhteessa vanhan kairausoppaan luokitteluun. Lisäksi on esitetty kumotun (2006) standardin luokat.
Uudistunut Kairausopas III: Näytteenotto geoteknisiä tutkimuksia varten kattaa Suomessa yleisesti käytössä olevat maanäytteenotossa käytettävät menetelmät, jotka täyttävät standardin SFS-EN ISO 22475-1:2021:en vaatimukset. Asetettu näytteenottokategoria vaikuttaa itse näytteenoton ja käytettävän kaluston lisäksi myös näytteiden käsittelyyn, kuljetukseen ja säilytykseen. Uusi kairausopas on luettavissa osoitteessa https://sgy.fi/toiminta/julkaisut/.
Oppaassa keskitytään maanäytteenottoon, mutta tämän lisäksi kuvaillaan kallionäytteenottomenetelmät sekä lyhyesti myös pohjavesinäytteenotto. Opas käsittää näytteenoton geoteknisiä tutkimuksia varten, joten pilaantuneiden maiden ja pohjavesien sekä happamien sulfaattimaiden näytteenotto kuvaillaan vain pintapuolisesti: oletus on, että näiden erityisnäytteenottojen osalta noudatetaan hankekohtaisesti sovittavia menettelyitä.
Ohjeita näytteenottoon
Oppaassa kuvaillaan eri näytteenottimet sekä niiden näytteenottokategoriat tietyissä maaperäolosuhteissa. Lisäksi ottimen valinnan tueksi on laadittu koontitaulukko, jossa on listattu näytteenottokategorioittain soveltuvia näytteenottimia eri maalajeille. Oppaassa esiintyvät arviot kunkin näytteenottimen kategoriasta perustuvat siihen olettamaan, että näytteenotto on tehty pätevän henkilöstön toimesta ja onnistuneesti.
Kuva: STII-mäntäotin (savisessa pohjamaassa kategoria A).
Oppaassa ei anneta yksityiskohtaisia ohjeita näytteenoton suoritukseen paitsi kategorian A osalta: Liitteessä 7 kuvataan näytteenotto työvaiheineen eri mäntäottimilla (STII, STI, norjalainen mäntäotin). Liitteen 7 kuvaus perustuu pitkälti SGY:n vuonna 2020 julkaisemaan ohjeeseen (Häiriintymätön näytteenotto – STI, STII ja norjalainen näytteenotin), mutta muun muassa termistöä on päivitetty ja ohjeistusta täydennetty standardin vaatimuksilla. Muut liitteet osaltaan palvelevat näytteenottajaa: Liitteessä 3 kuvataan yleisimpiä näytteen häiriintymisen syitä, ja Liitteestä 4 löytyy kuvia eri näytteenottimista ja lisävarusteista. Liitteessä 5 on kuvattu periaatteita maalajien silmämääräiseen tunnistamiseen.
Muutoksia pohjatutkimusohjelmaan ja raportointiin
Oppaassa on kuvattu, mitä tietoja pohjatutkimusohjelmassa tai sen täydentävässä ohjeessa tulee esittää. Näitä asioita ovat muun muassa näytteenoton tarkoitus, näytteenottopisteen tunniste- ja sijaintitiedot, näytteenottokategoria (tarvittaessa syvyys- tai maalajikohtaisesti määriteltynä), kohteen pohjaolosuhteet ja muut ennakkotiedot sekä yhteyshenkilön tiedot. Oppaan liitteistä löytyy pohjatutkimusohjelman malli (Liite 8) sekä ohjeistusta eri laboratoriokokeisiin tarvittavan näytemäärän arvioimiseen (Liite 6).
Näytteenoton raportoinnin kuvauksessa huomioidaan standardin asettamat vaatimukset, ja liitteistä löytyy mallit näytteenoton kenttäpöytäkirjasta (Liite 1, erikseen kategorioille A–B ja C–E) sekä koekuoppatutkimuksen kenttäpöytäkirjasta (Liite 2). Uusi opas sekä kategoriat on huomioitu Infra-pohjatutkimusformaatin kuvauksessa sekä mallitulosteessa (Liite 9). Uudet kairausoppaat (näytteenotto sekä siipileikkauskoe) tullaan huomioimaan Infra-pohjatutkimusformaatin uudistustyössä, joka on juuri lähtenyt käyntiin.
Kuva: Suokairalla otettu savinäyte (kategoria C).
Valokuvat: Sami Kankaanpää